Narsisti ei rakasta edes itseään. (p)

08.01.2022

◈ Rohkenen väittää, että itsensä rakastaminen tai oikeammin: rakkaudettomuus itseä kohtaan, on narsistisen ihmissuhteen ongelmatiikan keskiössä. Sekä narsistin että uhrin osalta.

◈ Mielestäni on erheellistä ajatella, että narsisti rakastaisi vain itseään, sillä se antaisi rakkaudelle oudot kasvot. Rakkaus ei ole koskaan oma-napa-ajattelua, vaan ymmärrystä siitä, miltä tuntuu elää toisen saappaissa; tämä puuttuu narsistin elämänasenteesta kokonaan. On siis osuvampaa puhua itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä. Narsisti ei 'rakasta VAIN itseään', vaan 'ei rakasta EDES itseään'.

◈ Mitä itsekkyys ja itsekeskeisyys sitten ovat? Ne ovat oireita sisäisestä vauriosta; siitä, ettei ole saanut kokea itseään rakastetuksi ehdoitta. Kun jää rakkautta vaille, nälkä siihen on huikea. Todellisuudessa siis narsisti on addiktoitunut toisten ihmisten rakkauteen - mutta ristiriitaista on, että rakkautta saadessaan hän on vakuuttunut, että on vain ajan kysymys, milloin rakkaus viedään häneltä pois.

◈ Minulle uhrina se ei tietenkään näyttäytynyt rakkaudennälkänä eikä pelkona, vaan julmuutena. Silti siitä kaavasta on kyse: ensin narsisti varmistelee toisia ihmisiä rakkauspommittamalla itselleen aseman olla rakastettu - mutta varhaiselämässään opitun pohjalta hän uskoo, että tulee tuossa tuokiossa jätetyksi, minkä vuoksi hän jättää ensin. Todella repivä kaava. Tuossa rumbassa narsisti elämänsä rämpii.

◈ Koska narsisti ei tällaista raadollisuutta itsessään tunnista (halua kohdata), hän siirtää kokemuksen toisille ihmisille. Hän laittaa uhrinsa rakkaudennälkään ja hylätyksi tulemisen pelkoon - traumakierteellä eli taivaan ja helvetin vuorottelulla se onnistuu.

◈ Tätä tarkoittaa projisointi. Hän siis ulkoistaa omat traumansa. Narsistin elämää leimaava kaava ei siis ole itsensä r a k a s t a m i s t a, vaan kaameaa r a k k a u d e t t o m u u t t a itseä ja toisia ihmisiä kohtaan.

◈ Uhrille tämä on järkyttävä kokemus, sillä hän on tuolloin narsistin sijaiskärsijä. Hän joutuu kantamaan itsessään sellaista häpeää, johon ei löydä syytä. Siksi se on hirvittävä uhka uhrin mielenterveydelle. Kun elää toista miellyttäen, ei ole enää tilaa edes kysyä: mitä on itsensä rakastaminen.

◈ Eli projisoinnin myötä uhrista tulee vimmainen rakkauden kerjäläinen ja hylätyksi tulemista pelkäävä. Sitä myöten puolestaan uhrin mieli kääntyy sisäänpäin tavalla, joka ei ole 'tervettä itsetuntemusta ja oman minän löytämistä', vaan masentunutta koteloitumista ja katkeroitumista. Tämän seuraukset näkyvät ulospäin todella ristiriitaisena käytöksenä ja valintoina: sitä voi olla narsistin lailla taipuvainen suhteesta suhteeseen kiiruhtavainen, toisia ihmisiä syyllistävä, suuren tilan vaatija, reaktiivinen, epälooginen.. Niin, koska sisin on joutunut poljetuksi, ja sitä ei voi ihmissydän hyväksyä. Narsistinkaan.

◈ Itsekin kävin tuon tien: olin ilminarsistin koulimana suhteen jälkeen pitkään aggressiivinen ja ärsyyntynyt kilahtelija - koska en voinut sietää enää piiruakaan, että ylitseni käveltäisiin. Aivan kuin itselläni olisi ollut oikeutus kilahtaa. Näinhän narsisti itsestään ja toimistaan ajattelee: hänellä on oikeus. Narsisti projisoi tämänkin ajattelutavan minuun.

◈ On itselläni piilonarsistikokemuskin; sen johdosta olin suhteen jälkeen tämän haavoittuvaisen piilonarsistin lailla todella murtunut ja toisaalta piikikäs, aivan kuten tämä eksänikin minua kohtaan. Perin siis häneltä tämän marttyyriasenteen - ja surupäisyydessäni ilminarsisti tuntui niin turvalliselta elämäni järkeistäjältä, että humahdin suhteeseen todella nopeasti. En osannut rakastaa itseäni, vaan ulkoistin rakastamiseni uudelle narsistille.

◈ Eli toteutin aivan samaa kaavaa, joka vie narsistinkin uusiin suhteisiin: halusin tulla rakastetuksi, mutta pelkäsin hylkäämistä.

◈ Me ihmiset toimimme siis loppujen lopuksi monilta osin samalla tavalla. Mutta koska narsistin elämää ei suitsi omatunto, on ihmissuhdekierre jäätävää - kun taas omatunnolliselle se on tuplasti rikkovampaa, koska huomaa käyttäytyvänsä ja valitsevansa vahingollisesti eli vasten omaa omaatuntoa.

◈ Tervehtymisen merkittävä osa on siis opetella tervettä itsensä rakastamista. Sitä, että ymmärtää, ettei se ole itsekeskeisyyttä, omaanapaa, aggressiivista puolustusstrategiaa - vaan sitä, ettei suostu vastaanottamaan muiden projisointia itseensä ja kantamaan häpeää, joka ei itselle kuulu. Tällöin suojaa itseään katkeroitumiselta, mikä on kokemuksena todella vapauttava.

◈ Itsensä rakastaminen on myös oivallusta siitä, etten ole toisten ihmisten määriteltävissä, ettei rakkautta tarvitse suostua ostamaan eikä pyrkiä muovaamaan itseään toisten toiveiden muotoiseksi voidakseen 'pysyä joukkueessa'.

◈ Tarvitsemme toki, silti, toisia ihmisiä. Eli terveyttä ei ole itseriittoisuus. Oleellista on kuitenkin se mielenmuutos, ettemme hae ulkopuolisista haavaimme poistajaa, vaan vertaisiltamme lohtua ja ymmärrystä, kriisiapuihmisiltä neuvoja, terapeuteilta tilaa oksentaa paha olo pihalle sekä saada sen myötä raikasta ilmaa keuhkoihin ja löytää oikea uskomus sisimpään: "olen rakastettava tällaisenani, juuri nyt".  ❐

____________________________________________


◈ Löydät kaikki videot TÄÄLTÄ >>
◈ Löydät FB-sivuston
TÄÄLTÄ >> 
Blogin kuva: @kaandurmus @pexels