Anastettu itku. (p)

30.06.2021

► Oheinen 'Joskus itkemme kaikella muulla paitsi kyynelillä.' -elokuvasitaatti on paljonpuhuva. Kertoo muun muassa sen, että:

1.)
narsistisessa parisuhteessa ei enää uskalla itkeä, koska pelkää sen seurauksia: narsisti suuttuu, riehuu, satuttaa - "Mitä minun on enää lupa tuntea?"

2.) narsistisessa suhteessa ei enää jaksa itkeä, koska on niin totaalisen uuvutettu henkisesti, fyysisesti, tunnetasolla, spiritin osalta.. Eikä enää oikeastaan edes tunne mitään, koska on sisäisesti kuollut.

3. ) narsistin kynsissä ei ehdi rekisteröidä eikä käsitellä tapahtumia, sillä koko tunne-elämä on niin myllerryksessä - ei ehdi itkeä.

4.) narsistisessa parisuhteessa koettaa osallistua narsistin julkisivun kiillotukseen, koska haluaa itsekin uskoa, että 'kaikki on hyvin'. On siis purtava hammasta.

5.) häpeä narsistisen parisuhteen aikana/jälkeen voi olla niin suurta, että ei voi antaa itkun tulla - ettei vaan oma 'tyhmyys, syyllisyys, säälittävyys' paljastu.

 ► Tällöin sijaiskärsijöiksi joutuvat oman mielen lisäksi oma keho, läheiset ihmiset, työpaikkakuviot, satunnaiset ihmiset.. Sillä johonkin se narsistisen parisuhteen aikana uhriin kerääntynyt kaamea tuska, pelko, mitättömyys, epäluottamus, viha, suru ja turvattomuus täytyy saada kanavoitua..

► Ja kun keho pettää, kun läheiset ihmiset joutuvat tunteiden tulilinjalle tai suhteet katkeavat, kun työkyky heikentää työpanosta, kun kohdalle osunut asiakaspalveluneiti joutuu höykkyytetyksi.. "Itkemme kaikella muulla paitsi kyynelillä".

► Koska kyyneleet on viety. Kyyneleet eivät ole enää tavoitettavissa. Kyynellähteet ovat kuivuneet. Enää ei edes tiedä, mitä itkisi.

► Aivan kuin jatkaisimme siitä, mihin narsisti jäi: jatkamme itsemme tuhoamista.

► Täysin ymmärrettävää. Mutta ei tietenkään toivottavaa. Itseni kohdalla tätä jatkui niin kauan kuin pidin kiinni oikeudestani olla narsistille katkera. Katkeruudesta oli tullut uusi minäni. Jos joskus itkinkin, se ei ollut puhdistavaa, ahdistusta lientävää, vaan sekasortoista - se oli pakko lopettaa, koska itku laukaisi sellaisen kaaoksen, jota en hallinnut. Loppui viimeinenkin itku.

► Kunnes viimein pysäytin koko koneistoni, nostin elämäni telakalle tutkintaan: "Mitä vaurioita on aiheutunut - mitä niille voi tehdä?".

► Vaurioiden paikannuksessa ja nimeämisessä ovat olleet apuna läheiset, vertaistuki-ihmiset, terapeutit, kokemusasiantuntijat ja jopa ne satunnaiset asiakaspalvelijat - olen saanut tuen avulla puettua ahdistukseni sanoiksi - nyt tiedän, mitä itken.

► Ja annan itkun hellittää sitä painetta, joka on kohdistunut kehooni sekä läheisiin ja muihin kohtaamiini ihmisiin. Itku on jälleen koettavissa, saavutettavissa - sen avulla puhdistun, annan sisäiselle lapselleni äänen, jolloin sisäinen äitini voi sanoa: "On oikein itkeä, anna itkulle tila - sen myötä sisimmässä avautuu kesäsateen raikastama maisema".

► Itku on kuin runo, huomaan. Kertoo kiteytetysti elämäni kipupisteistä, ja on kuin 'balsamia haavoille'. ❐

____________________________________________


◈ Löydät kaikki videot TÄÄLTÄ >>
◈ Löydät FB-sivuston
TÄÄLTÄ >> 
Blogin kuva: @enginakyurt @pexels