"Joskus tekisi mieli näpäyttää narsistia!" (p)
❓ 'Narsisti vs. Minä' -kanavan/-sivuston seuraaja pohtii/kysyy: "On raivostuttavaa, kun tämä narsisti suhteen jälkeen
yhä ajoittain pyörittää mieltä. Edelleen käy mielessä, että voi ku olis kiva näpäyttää tätä pahantekijää, mutta hiljaisuus taitaa olla paras tapa, vai mitä?"
- - -
✏️ Kirsin näkökulmaa:
❖ Vaikka narsistin runsas tai ajoittainen kummittelu takaraivossa ja silmien edessä suhteen jälkeen
"raivostuttaakin", niin uhrilla on lupa olla huojentunein mielin: se tunne ei merkitse kyvyttömyyttä irtaantua narsistista, vaan inhimillisyyttä siten, että jouduttuaan kokemaan jotain erittäin rikkovaa, on luonnollista ja johdonmukaista, että tuon tuosta pintaan nousevat ikävät kaiut menneestä.
❖ Ei ole tarkoituskaan, että meistä tulisi kylmäkiskoisia, joihin mikään ei enää osu, ja joita narsistin traumatisoinut toiminta ei kirpaisisi jälkikäteen useinkin. Sen sijaan merkityksellisempää on ottaa trauma haltuun eli olla kontrollissa tunteidensa suhteen, etteivät nämä vie mennessään, vaan voimme kokea tiedon avulla olevamme niiden kapteeni ja osaavamme tehdä itse oman elämämme kannalta rakentavat ratkaisut.
❖ Oleellisempaa on siis se, mitä teemme sen kirpaisun innoittamina: kostammeko vai astummeko takavasempaan? Viha sinänsä on oikeutettu tunne, kun on kokenut epäoikeudenmukaisuutta - mutta esimerkiksi kosto ja riidanhalu eivät ole hedelmällisiä ratkaisuja sen pohjalta. Motivaatio kieltäytyä "näpäyttämästä" ei kumpua siitä, että suojelee narsistia, vaan siitä, että suojelee itseään. Nimittäin narsistisesti toksisen ihmisen "näpäyttäminen" on vaarassa lähteä synnyttämään sellaisia ketjureaktioita ja tapahtumaketjuja, että loppujen lopuksi joutuukin mitä todennäköisimmin itse kärsimään isosti - ja on TAAS toksisesti kytköksissä tähän ihmiseen! Riski tähän on niin mittava, että "näpäyttämiseen" ei ole perusteltua ryhtyä.
❖ On syytä muistaa, että narsisti on syvimmiltään erittäin haavoittunut ihminen, jonka höttö-minä ja illuusio-todellisuus ovat niin heppoisia, että se pitää hänet kuin eloonjäämiskamppailussa alati - ja tämän seurauksena hän voi ärsyyntyä "näpäyttämisestä" kuin pelokas eläin, mikä voi laukaista hänessä jopa järjettömiä mittakaavoja saavuttavia toimenpiteitä - ja hän voi rekrytoida mukaan myös hovin/lentävät apinat niin, että uhrin päälle kaatuu aikamoista uutta tragediaa monesta suunnasta.
❖ Tällä en tarkoita sitä, että narsisti olisi kaikkivoipa tai yliälykäs, vaan sitä, että hän toden totta on kuin haavoitettu eläin, ja sellaisen yksilön kepillä huiteleminen ei saa aikaiseksi sitä, että tämä rauhoittuisi ja ymmärtäisi haavoittuvaisuutensa, vaan saa ennemminkin kulmahampaat näkyviin ja pahimmoillaan pahat puremajäljet aikaiseksi.
❖ On siis tärkeää tehdä itselleen selväksi ennakoiden, että mitä ajattelee saavuttavansa sillä, että altistaa itsensä sellaiseen tilanteeseen, jossa saattaa suurella todennäköisyydellä haavoittua itse. Satunnaiset esimerkkitapaukset siitä, että joku olisi kokenut jollakin tapaa onnistuneensa vastalyönnillä, edustavat promillen sadasosaa niin sanotuissa onnistumisissa, joten sen valossa en rohkaistuisi kokeilemaan vastapalloa itse. Sen virheen olen itse aikanani tehnyt, ja kärsin ratkaisusta loppujen lopuksi vain itse. Kuten sanottua: riskit ovat tuhakertaisesti suurempia kuin niin sanotun onnistumisen mahdollisuus. On syytä kysyä itseltään ennen "näpäyttämistä", että "Mitä onnistumista voisin kokea siitä, että lähdin samoille likaisille vesille kuin narsisti - eikö suurempi asia ole se, että juuri siltä tieltä haluan pois?".
❖ Tällä en tarkoita sitä, että näistä "näpäytysajatuksista" pitäisi kantaa syyllisyyttä, vaan on nimenomaan hyväksi kelata kaikki kuviot läpi, että vapautuu tuosta vihan tunteesta, sillä se ei onnistu kuin vihaamalla. Kun suojelee itseään itseltään eli hautaa ajatuksen käytännöntasolla "näpäyttää" pahantekijäänsä, on todellinen voittaja. Mieli haluaa vääryyttä kärsittyään 'puntit tasan', ja sen tunteen saa (lue: pitää) käydä läpi - mutta todellinen 'kosto' on se, kun torjuu kostonkierteen. Silloin voi hengittää, ja olla itselleen avoin, iloita omasta aikuisuudestaan eli siitä, ettei ottanut askelta takaisin narsistin synkkään maailmaan.
❖ Rehellisyys on keskiössä, kun prosessoi omia kipujaan, siksi toksisissa mietteissä on syytä kahlata pohjamutia myöten, ehkä jopa herkutella ajatuksella, miten tuntuisi hyvältä pistää kerrankin narsistille jauhot suuhun. Sen fantasian jälkeen on viisautta käyttää tietoa avaimena siihen, ettei sido itseään uudelleen narsistiin, josta on päässyt irti, vaan nauttii siitä, ettei tarvitse enää ainakaan itsensä aiheuttamana varautua vastahyökkäyksiin, viestittelyihin ja mustamaalamiskampanjoihin - vaan voi kokea olevansa omasta puolestansa vapaa, olla omantuntonsa kanssa yhtäpataa. ❐
___________________________________________
➤ Voit kuunnella tämän blogin podcastina 'Narsisti vs. Minä' -kanavalla TÄÄLLÄ >>
🔸 Videovinkkejä 'Narsisti vs. Minä' -kanavalla (Youtube):
✦ Onko narsistin aiheuttama tunnekuohu uhrissa 'taantumista'? >>
✦ "Voinko voittaa narsistin oveluudessa - ja siten kostaa?" >>
✦ Narsistin uhrin viha ja kostonhimo. (C-PTSD:n oire) >>
✦ Kuinka narsistin uhri voi tulla toimeen oman vihansa kanssa? >>
✦ Narsistin uhri & tunteiden vuoristorata. >>
✦ Voiko narsistin uhrista tulla narsisti? >>
✦ Narsistin uhri T-risteyksessä: katkeruus vai vapaus? >>
