"Kultainen tyttö katosi." (p)
✏️ Pyysin jokin aika sitten teitä pukemaan runoasuun oman elämänne
tragediaa narsistin kanssa sekä toipumista ➜ alla nimimerkki Storia non bellan runo
kokonaan, kuvineen: 'Kultainen tyttö katosi.'.
- - -
Kuka minä olen. Mitä minä teen. Missä minä olen ollut.
Miten tämä ikinä saattoi tapahtua.
Oliko tämä unta, painajainen,
josta halusin herätä, mutta kello ei soinut.
Hiki iholla öisin jatkui, katse päivisin vältteli muita.
Kylpyhuoneen peilistä katsoi joku muu.
Uskoin omia valheita, kun väritin kaiken kauniiksi.
Kultainen tyttö, nainen jo toki, katosi.
Kukaan ei löydä häntä enää.
Työ oli hyvin tehty, alusta asti laskettu tarkkaan:
Kultainen tyttö on tuhottava, hän ei saa loistaa.
Äitinsä pyysi,"pidä huoli rakkaastani lapsestani,
vaikka hän onkin jo aikuinen,
mutta minulle kallis lapsi,
huolehdithan, suojeletko myös,
jos hän joskus tarvitsee.
Ethän ikinä satuttaisi rakasta, kallista, kaunista lastani.
Ethän elämänpyörteissä hylkäisija veisi pois hänen valoaan,
joka kauniisti hymyssä loistaaja luottavaisin silmin sinua katsoo."
En tietenkään, en koskaan,
en ikinä mitään pahaa hänelle tekisi.
Voit luottaa.
Ensimmäiset mustelmat, itkut, pelot,
ensimmäiset viiltävät sanat,
ensimmäiset satuttavat teot, ne piilotettiin.
Ei hätää, vain väsymystä äiti, kaikki on hyvin, tietenkin.
Ei minulla hätää, ei meillä hätää.
Lähde pois lapseni, lähde pois.
Sinun sydämesi särkyy,
sinun sielusi uupuu, sinun voimasi loppuu.
En lähtenyt, jäin.
Kunnes millään ei enää ollut mitään väliä,
vain sillä, että hengitän.
Minua ei enää ollut.
Kultainen tyttö oli kadonnut.
Hän ei enää tuntenut ketään, eikä kukaan häntä.
Joku joskus muisti hänen olleen niin eloisan säihkyvä..
..oliko hän sitä koskaan ollutkaan.
Ehkä ei, ei kukaan voi muuttua niin paljon.
Ehkä hän olikin aina ollut näkymätön,
ei millään lailla kummempi kuin valju,
yksinäinen hylätty kiusankappale, roska kenties,
tuulen mukana pois katoava.
Työ oli tehty.
Loistehan oli siellä, missä sen alun perinkin piti olla,
oikeassa osoitteessa nyt, lupauksen antajalla.
"En minä mitään pahaa tehnyt,
en minä satuttanut koskaan.
Hän vain itse kadotti valonsa, hän oli niin heikko.
Elämä hänen kanssaan oli mahdotonta,
olen pahoillani, että Kultainen tyttäresi katosi."
Valitettavasti en voi enempää tehdä,
tein jo kaiken, minkä pystyin.
Toivottavasti vielä jostain hänet löydät, kalliin lapsesi.
Minun tieni on nyt kuitenkin väistyä pois,olen työni tehnyt.
Ehkä joskus muistan hänetniin..mutta en ikävöi,
tiedäthän, hän oli aivan tavallinen vaan, yksi monista.
Sinulle ainutlaatuinen, minulle käyttöesine,
hajonneena pois heitettävä.
Kiitos kuitenkin luottamuksesta."
