Mistä on narsistin ja uhrin vankilat tehty? (p)

09.10.2022

◉ Tiedän. Kuvan lause on lohduton. Näköalaton. The end -tunnelmainen. En silti tarkoita, että narsisti olisi niin ylivoimainen, että voisi suorastaan yliluonnollisella voimallaan pitää meitä vankilassaan loputtomasti; oheisella shokkiajatuksella koetan vain auttaa meitä ymmärtämään, mihin narsisti on meidät vienyt ja mistä vankilan lukot, muurit ja piikkilangat on tehty. Jotta voimme alkaa purkamaan niitä.

◉ Niin, mitä ne sitten ovat - nuo tiilet, rappaukset, aidat?

◉ Ne ovat yhdistelmää narsistin ja uhrin molempien omista aikaisemmista traumoista. Molemmilla on sisällään traumoja, joiden kanssa elämiseen kumpikin on keksinyt erilaiset tavat selviytyä: toinen alistaa, toinen alistuu. Tai kuten sanotaan: toinen on ottaja, toinen antaja. Toinen on omatunnoton, toinen omatunnollinen.

◉ Narsisti ei saa valitettavasti juurikaan osakseen empatiaa vaurioilleen valitsemallaan tiellään, koska hänen rakkaudennälkänsä ja hylätyksi tulemisen pelkonsa saavat hänet musertamaan toisia ihmisiä systemaattisesti, mikä sotii luonnollisestikin yleistä oikeudentajua vastaan. Omaatuntoa vastaan. Narsisti on omatunnottomuutensa vankina, koska hänen sisäinen lapsensa ei ole saanut eväitä omaantuntoon, joka on meidän ihmisten kompassi suhteessa toisiimme. Tällä tavoin narsisti ylläpitää omaa vankilaansa.

◉ Narsisti ei voi sietää ajatusta, että kukaan muukaan olisi vapaana. Siksi hän tekee kaikkensa, että saa suljettua muutkin ihmiset siihen omaan synkkään selliinsä - ja hän kuvittelee aidosti, että tyrmäämällä kanssaihmiset sinne narsistin omaan tyrmään hän itse vapautuu. Näin ei tietenkään tapahdu, mutta tässä erheellisessä luulossa narsisti elää.

◉ Mielenkiintoista tässä on se, että myös narsistin uhrille vankilaelämä on tuttua jo ennen aikuisuuden narsistista ihmissuhdetta. Kuinka niin? Siten niin, että meillä jokaisella on eri mittapuun muureja, lukkoja ja aitoja ympärillämme puolustuskeinoina, että kestämme omien kipupisteidemme kanssa romahtumatta. Se on osin mielen viisautta, osin itsellemme vahingollista.

◉ Vahingollisiksi muurimme ja lukkomme tekee se, jos emme tiedä syitä muureihin, jolloin emme myös tietoisesti pyri purkamaan niitä, ei ole työkaluja. Tällöin ripustaudumme hyvin herkästi ulkoapäin tuleviin apuihin: "kunpa joku avaisi rautaoven luukun, antaisi ruokaa, päästäisi pesulle, juttelisi, huomioisi, päästäisi edes hetkeksi kävelylle aurinkoiselle vankilapihalle..".

◉ Tässä kohtaa narsisti purjehtii paikalle vapauttavaksi asianajajaksi/tuomariksi pukeutuneena vakuuttaen, että hänellä on valta päästää vanki, uhrinsa, vapauteen. Hän viekin vangin tämän mielikuvissa milloin mihinkin ihanuuteen nauttimaan suussasulavista ruuista, virkistävästä suihkusta, auringonkilosta ja vapaudentunteesta! Tähän tuudittautuneen ihmisen tragedia on miljuunakertainen, kun sydämetön narsisti ohjaakin vangin syvemmälle tunkkaiseen vankilaan muurien ja lukkojen taakse. Todellisuudessa kyse on narsistin omasta sellistä, mutta tätä ei uhrivanki tiedä. Muurit ja aidat vaikuttavat silloin entistäkin läpipääsemättömämmiltä - paitsi että narsistihan on juuri todistanut, kuinka hänellä on valta myöntää vapautus tai evätä se. Se on silti illuusio, harhakuva, fantasia, valhe.

◉ Narsisti on tässä kohtaa juopunut omasta mukavallastaan - ja uhri sairas riippuvuudestaan. Tällaisessa pattitilanteessa nämä kaksi ihmistä siis ovat. Valheellisessa, mutta todentuntuisessa.

◉ Uhrilla on silti toivoa, sillä jossainhan avaimia säilytetään, jollain tapaahan muurikin on rikottavissa ja jossain on vielä sellaisia asianajajia, jotka auttavat siksi, että heillä on omatunto ja ehkä jopa vastaavia vankeuskokemuksia itselläänkin. Toivo on siis löydettävissä.

◉ Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Esimerkiksi tätä:
1.) Kun mieleen on ujuttautunut epäilys narsistin kaikkivoipaisuudesta, ollaan lähtökuopissa, koska silloin herää tahto päästä tyrmästä ulos.
2.) Auttavan verkoston etsiminen on keskiössä: vertaisihmisiä, ammattinsa puolesta auttavia ja mahdolliset luottoihmiset perheessä ja ystäväpiirissä. Avun vastaanottaminen ei ole tässä kohtaa sitä vahingollista ripustautumista, vaan avautumista sille, että saa toisten ihmisten kanssa löytää ratkaisuja. Se on kanssaelämistä, ei roikkumista.
3.) Tieto narsistin 'tuomiosta', muureista ja sellinovista antaa kättäpidempää käsittää, mikä draaman anatomia on.
4.) Ymmärrys siitä, että minullahan on lupa kävellä narsistin vankilasta ulos, ottaa etäisyys hänen vankilaosastoonsa, auttaa kävelemään takaisin tutkimaan oman sellin tiiliseiniä eli niitä asioita, jotka minua pitävät siellä.
5.) Tukiverkoston avulla on mahdollista löytää ne syyt, miksi olen joko itse kävellyt aikanaan turvaan selliini tai minut on laitettu sinne syyttäsuotta - joka tapauksessa näiden asioiden selvittäminen on oleellisempaa kuin narsistin tragedian loputon miettiminen.
6.) Tämä prosessi on mahdollisuus saada omalle niin sanotulle vangitsemissyylle nimet: epävarmuus, rakkaudennälkä, pelot... Mitä ja miksi? Tätä kautta syntyy avaimia eli rohkeutta sekä lupa astua aurinkoon vankilan ulkopuolelle. Se on aina pelottavan tuntuista, mutta siksi juuri monenlaisten ihmisten tuki onkin merkityksellistä, sillä uusi on aina arveluttavaa. Se on ymmärrettävää, mutta sen tunteen ei tarvitse pitää meitä vankilassamme hamaan tappiin.

◉ Tieto narsistin vaurioista, eli syistä tämän omaan vankilaan, auttaa meitä poistumaan siitä maailmasta - silti oman sellin kautta, jotta pääsemme vapaaksi niistä asioista, jotka ovat aikaisemmin totuttaneet meitä vankilaolosuhteisiin siten, että ennen asioiden eskaloitumista ei ole ymmärtänyt vapautumisen olevan edes mahdollista. Mutta kun on. ♥

_________________________________________________