Narsistin uhrin kokonaisvaltainen vaurio. (p)

Keskustelin juuri narsistisesta ihmissuhteesta kärsineen kanssa; hän kertoi olevansa fyysisesti täysin uuvuksissa ja tunne-elämältään umpikujassa. Hän sanoi ymmärtäneensä vasta aikuisuudessa, mistä oman vanhemman toksisuus oikein johtui – ja mikä oli syy hänen omaan pahoinvointiinsa. Samaan syssyyn hänelle oli valjennut olleensa muissakin ihmissuhdekuvioissa tekemisissä usean narsistin kanssa – ja monen summana hän oli vakuuttunut olevansa asiansa kanssa täysin yksin. Jos koet narsistin varjostaneen elämääsi – voisiko näistä ajatuksista olla jotakin vetoapua tilanteeseesi:

❖ Em. keskustelun esimerkkikuvailut todistavat jälleen sitä, että olemme kokonaisuus, jossa ongelma yhdellä osa-alueella heijastuu myös toisille osa-alueillemme. Elämän tragedioissa selviytyminen ei siis merkitse 'vain psykoterapiaa', vaan kokonaisvaltaista itsensä huomioimista ja monenkirjavan avun vastaanottamista.

❖ Kun fysiikka prakaa, ovat ajatuksetkin usein kaaoksessa ja tunne-elämä sotkuista - ja tämä tuo mukanaan sen, että triggerit ottavat ylivallan. Tällöin on vakuuttunut siitä, että "olen matkustaja". Se tekee olon jopa hätääntyneeksi. Aivan kuin kontrolli olisi muilla..

❖ Luullakseni me miellämme toipumisen prosessin usein melkoisen steriiliksi tapahtumaksi, jossa "vain nimeän historiani ja korjaan vääristymät ja jatkan elämääni". Tästähän ei kuitenkaan ole kyse. Vaan prosessi voi olla monin osin erittäin ahdistavaa, eli kaikkea muuta kuin houkuttelevaa, kaikkea muuta kuin rohkaisevaa.

❖ On myös muistettava, että eivät kaikki elämämme asiat suinkaan pulpahda pintaan synkrassa muiden kipupisteiden kanssa, vaan jutut tulevat esiin eri tahtiin. Silloin voi syntyä tuntu, että "taasko olen tässä pisteessä, mikä meni pieleen", vaikka mikään ei mennyt pieleen, vaan yhden asian sanoittaminen paljasti toisen. Se on kuin ketjureaktio.

❖ Tervehtyminenhän ei ole auvoisa satama, jossa kaikki ongelmat ovat poissa päiväjärjestyksestä. Jos kuka tällaista erheellistä kuvaa koettaa maalailla, on pahoin hukassa. Prosessi ei ole rajattu aikajana, vaan elämän luonne. Se tarkoittaa kasvua, liikettä, muutosta – ja sitä myöten parempaa itsetuntemusta, viisaampia valintoja, itsensä suojelua ja tunteiden hallintaa.

❖ 'Elämäni valtamerilaivan' pysäyttäminen ja kääntäminen ovat ihan totista puuhaa. Kurssin vaihtaminen ei ole tehty viikossa eikä kahdessa. Ja senkin jälkeen, vaikka suunta olisikin jo tuore, voi matkanteko antaa odotuttaa itseään. Laiva ei vain liiku. Tämä kuvainnollisesti maalailtuna tervehtymisen kuvio musertaneen ihmissuhteen jälkeen.

❖ Toipuminen tapahtuu useimmiten niin hitaasti, että meillä saattaa loppua usko: "Noinkohan olen edennyt yhtään, aina vaanko junnaan, enkä tervehdy koskaan?". Mutta todellisuudessa valtamerilaivan kokan kääntäminen on jo huikea asia! Se merkitsee sitä, että itsessä on tapahtunut muutos, joka peräänkuuluttaa omanarvontuntoa, itsetuntoa, ihmisarvoa ja oman olemassaolon tärkeyttä! Se on massiivinen voimavara, vaikka itse kokee olevansa totaalisen uupunut.

❖ Se ei ole ristiriitainen asetelma, sillä inhimilliset voimat taatusti hiipuvatkin monessa kohtaa näissä prosesseissa, ja silti jossain niin sanottu autonomisen hermoston tahtotaso voi auttaa meitä eteenpäin saamaan katki sen kierteen, jossa läheiset ihmiset koettavat jatkaa rikkomista. Se tahtotaso työntää eteenpäin, ja silti pinnalla olevat voimat ovat tuon tuosta häveyksissä. Älä säikähdä tätä, sillä ei kenenkään tarvitse esittää toipumisprosessissa yli-ihmistä, eikä ylittää voimavarojaan!

❖ Toksisuus on valitettavan yleistä. Kaikki eivät tietenkään ole narsisteja, mutta uhriksi joutuneen näkökulmasta 'sen toisen' vaurion nimellä ei loppujen lopuksi ole merkitystä, koska kipu tuntuu aivan samalta. Ei maailmamme ainoa ongelma ole narsismi, vaan on valtavasti eritasoisia muita ongelmatiikkoja, joiden seurauksena tällaisen ihmisen ympäristö sairastuu. Siksi onkin tärkeää oman toipumisen kannalta luovuttaa jossain kohtaan ote siitä 'narsistioletetusta', sillä 100%:n varmuutta emme voi koskaan saada – mutta omien vaurioiden suhteen voimme prosessin kautta saada selvyyttä ja otetta elämäämme.

❖ Meillä monella on kokemusta samankaltaisista ihmissuhteista; eli kun narsismitieto alkaa avautua, alkavat koko oman historiamme asetelmat selkiytyä. Voi tulla todenneeksi, että jollain tapaa oma 'rooli' elämässä on saattanut kasvaa jo lapsuudessa siihen suuntaan, että on ikään kuin ollut kiusattu kaikkialla – tai on surullisen usein löytänyt itsensä hyväksikäyttäjän käsistä.

❖ Jollain oudolla tavalla sitä on voinut omaksua itselleen sellaisen tutun paikan ja roolin, että vaikka järki sanoisi, että tämä ei ole terve ihmissuhde, silti uskallus astua sellaisesta roolista ulos ei ole 'vain päätettävissä', vaan siihen voi vain kasvaa.

❖ Valtamerilaivan kokka lähtee kääntymään sen jälkeen, kun päätös muutokseen tapahtuu. Vaikka itse ei muutosta näe, jos/kun se on niin turhauttavan hidasta, sitä tapahtuu silti! Pysyvät muutokset eivät tapahdu yössä, sillä eivät kenenkään persoona ja sen asetukset voi kädenkäänteessä muuttua, ei ihmisenä oleminen ole tuuliviirinä heilumista. Jos vääristymät itsessämme syntyvät hitaasti, niin syntyvät oikaisutkin.

❖ On oleellista suoltaa pihalle kaikkea sitä kuonaa, jonka on kokenut itseensä keränneensä toksisissa ihmissuhteissa. Muuan terapeutti-pastori Seppo Jokinen on sanonut viisaasti: "Viha ei lähde ulos muutoin kuin vihaamalla!" – mikä merkitsee sitä, että meidän tulee uskaltaa kokea vihaa. Se ei tarkoita kostoa, vaan se tarkoittaa vihan oikeutusta tunteena: kun kohtaamme epäoikeudenmukaisuutta, meissä kuuluukin syntyä vihaa. Korostan yhä: se ei tarkoita kostoa, vaan huomion antamista omalle sisäiselle lapselleen, että hän -eli se oma minä- on niin arvokas, että tälle suo tilan kokea tulleensa murjotuksi ja tilan ajatella: "Tämä kaikki, jota olen kokenut toisten taholta elämäni aikana, ei ole oikein!".

❖ Nämä ovat kaikki toipumisen palikoita, palapelin palasia. Laiva lähtee hakeutumaan uusille uomille, kun heräämme karikoille, jotka paattiamme murjovat sekä tarpeelle vaihtaa kurssia. Vaiheet tuntuvat takkuavan, vuorovesikin heittelee laivaa.. Ymmärrettävästi, sillä nyt on luovuttava yhdestä elämän peruselementistä: tärkeästä ihmissuhteesta, ehkäpä saman tragedian vuoksi useammastakin. Se ei ole pala kakkua. Se on surutyötä. Yksi sen vaiheista on kaaokselliseltakin tuntuva viha – ja kaikki muut tunnemyllyt siihen päälle!

❖ Henkinen, fyysinen, tunne-elämän ja merkitykselliisyydentunteen tervehtymisen matka on siis lipumista, keikkumista, etenemistä ja pysähdystä vuorotellen. Pysähdys on eräänlaista välitilinpäätöstä, jolloin sitä kuin kertaa mielessään, sydämessään ja silmissään, mitä on tapahtunut, mikä on muuttunut, ja mitä se on tuonut mukanaan.

❖ Se voi merkitä esimerkiksi pelkoa siitä, kuinka osaan olla itsenäinen kokemuksieni ja ajatusteni kanssa jatkossa, kun vanhoja rakenteita ei enää ole käytössä, ei ole tukena sitä vanhaa vääristynyttä minää, joka ennen salli väärinkäytökset. Vaan ollaan aivan uusissa vesissä ja maisemissa.

❖ Luonnollisestikin tällainen pistää epäröimään ja synnyttää yksinäisyydentunteita. Kun ei olekaan enää ketään, joka siinä ruorissa puolestani olisi, vaan siihen täytyy ryhtyä itse.. Silti omasta päästä ei tarvitse rohkeutta, voimia, ideoita ja uskoa löytää: silloin apuna ovat vertaistuki-ihmiset, lyhytterapia-ihmiset, kriisikeskustelu-ihmiset, kokemusasiantuntija-ihmiset ja psykoterapia-ihmiset. En tiedä, osaanko lohduttaa ja kannustaa rakentavalla tavalla – toiveeni silti on, että edes hippusen voisin valaa toivoa, rohkaisua ja luottamusta siihen, että uutta syntyy, vaikka se ei varsinaista vauhdin hurmaa olekaan. Se on hidasta, mutta se on myös vääjäämätöntä. ❐

➤ Voit kuunnella tämän blogin podcastina 'Narsisti vs. Minä' -kanavalla TÄÄLLÄ >>  
✦ Lisää pohdintaa toipumisesta narsistisen ihmissuhteen jälkeen >>
✦ Kaikki 'Narsisti vs. Minä' -kanavan uhrin toipumiseen liittyvät videot soittolistana >>

'Narsisti vs. Minä' -kanava, Youtube >>
'Narsisti vs. Minä' -sivusto, Facebook >>
Kuvat: @walidahmad @pexels