"Tahdomme syliin, jossa 1000 äitiä rakastaa!" (p)
⬇⬆ Äitienpäivä
on joka vuosi tällaisessa narsisti-kontekstissa kahtaalle repivä: toisaalta se voi
olla kauniin äitiyden juhlaa omassa aikuisuuden elämässä – ja toisaalta se voi
olla erittäin tuskallinen sunnuntai historian valossa; riippuen siitä, mitä
lapsuuden äitiin ja mahdollisesti myös omaan äitiyteen liittyy.
♫ Taannoin muuan Elina Aaltonen& Mirja-Leena Nieminen-duo lauloi
koskettavasti, kuinka me kaikki "tahdomme syliin, siihen syliin, jossa tuhat
äitiä rakastaa, lempeästi keinuttaa, jossa pelot pois ajetaan, kyyneleet kaikki
kuivataan..". Meissä kaikissa on erikokoisia ja -syvyisiä hylkäämisen haavojen,
turvattomuuden kaikuja ja hyväksytyksi tulemisen toiveita. Kun nämä tarpeet
ovat jääneet syystä tai toisesta täyttymättä äidin läheisyydessä, meissä on minäkuvan
suhteen väistämättä epävarmuutta, sokeita pisteitä ja yksinäisyyden tunteitakin.
Vaikka kehittelemme keinomme torjua noiden surullisten asioiden tietoisen
kohtaamisen ja selviytyä ihmisten keskuudessa, jossain meissä soi silti tuo "tahdomme
syliin".
◈ ohjata minua lukemattomiin itselleni vahingollisiin ihmissuhteisiin,
◈ saada minut tarttumaan sellaisiin ihmissuhteisiin, joissa voin olla vanhassa alistetussa roolissani, joka on jo lapsena minulle annettu,
◈ muokata minusta tilasyöpön, jolloin koetan tehdä itsestäni kuin väkisin näkyvän,
◈ tehdä minusta näkymättömän, eristäytyneen erakon,
◈ johtaa loputtomaan miellyttämisentarpeeseen,
◈ muokata minusta itseäni vähättelevän alisuorittajan,
◈ pakottaa minut kompensoimaan alemmuudentunnettani ylisuorittamalla ja ostamalla arvostusta,
◈ altistaa minut fyysisten sairauksien kierteeseen
◈ romuttaa mieleni terveyden,
◈ houkutella itseni laittamaan pahan kiertämään,
◈ tehdä rakkauden vastaanottamisen jopa mahdottoman tuntuiseksi ◈ häiritä omaa vanhemmuuttani – tai ainakin saatan itse aliarvioida sitä.
Vain joitakin mahdollisia seurauksia mainitakseni.
❖ Tämä kaikki on omiaan varjostamaan jopa vuosikymmeniä, kunnes jokin vaativa elämäntilanne pakottaa kysymään: "Mitä minulle on tapahtunut?". Silloin ollaan oleellisen äärellä, silloin voi lähteä narsistin rakentamien väärien uskomusten purku käyntiin.
❖ Ja kuten olen joskus sanonut: "Kun tiedostamaton, käsittelemätön trauma pyrkii ulos, se on kuin uuden lapsen syntymä - kivulias, mutta välttämätön, jotta uusi elämä on mahdollista."
❖ Se on narsistin lapsen kohdalla työläs tie, koska nyt on tarkoitus etsiä käsiin 'se oma minä'. Kun on ollut aina toisen määritelmien varassa, ei omaksi itsekseen voi noin vain ryhtyä, sitä ei parissa päivässä kuorita esiin. Siihen tarvitaan samoja kokeneiden tukea, terapiaa ja monenlaista tietoa – ja armollisuutta itseä kohtaan.
❖ Voi olla, että tämänkertainen äitienpäivä saa toisen sydämen vereslihalle saakka – toinen on prosessin kautta ottanut toksiseen vanhempaan etäisyyttä ja voi sen vuoksi rauhallisemmin. Toivon sydämestäni, että tällä keväällä olisi jotain uutta annettavaa narsistivanhemman lapsen tervehtymiselle – kuten olen joskus kirjoittanut:
❧ 'Kunpa tänään sisälläsi kohtaavat suurella sydämellä odotettu sisäinen lapsesi ja ehdottoman rakkauden äiti, joka syrjäyttää häiriöisen äidin varjokuvan ja täyttää huoneen lämmöllä, hoivalla ja hymyllä - joka pitää Sinua sylissään, keinuttaa, leikittää ja on haltioitunut Sinusta: "rakas lapseni!". Ilman reunaehtoja, ilman vaatimuksia, ilman mielivaltaisuutta.' – sillä se antaa näkökulmaa, sisältöä ja rohkeutta mahdolliseen omaan vanhemmuuteenkin. ☙
_________________________________________________
➤ Voit kuunnella tämän blogin podcastina 'Narsisti vs. Minä' -kanavalla TÄÄLLÄ >>
👉 Narsisti vs. Minä' -kanavan Narsisti lapsuuden perheessä.
-soittolista >>
👉 Kanavan kaikki videot soittolistoiksi teemoittain lajiteltuina >>
'Narsisti vs. Minä' -kanava, Youtube >>
'Narsisti vs. Minä' -sivusto, Facebook >>
Kuvat: @arthurbrognoli @leahkelley @pexels