Tuttirallia. (p)

16.06.2021

◈ Tosiasia on tämä: narsisti on jäänyt henkisesti uhmaikäisen tasolle. Vaaralliseksi narsistin tekee se, kuten terapeutti Jenni Kiviniemi on sanonut, että "narsisti on lapsi, jolla on aikuisen keinot pelotella ja uhata". Lisäisin vielä: narsisti osaa myös liehitellä, lirkutella ja hellyttää kuin lapsi, mikä koskettaa aikuisen sydäntä.

◈ Tähän narsistinen parisuhdetragedia perustuu.

◈ Aikuisuus narsistissa on ulkoaopittua, matkittua, mutta ei sisäsyntyistä. Narsistin onnistuu kuitenkin vetämään roolinsa uskottavasti läpi, koska hänellä on matkan varrella kerättyä kognitiivista tietotaitoa takaraivossaan; sen avulla hän voi käydä syvällisiäkin keskusteluja, olla olevinaan hyvinkin periaatteellinen ja moraalinen sekä vaikuttaa vastuulliselta ja herkältäkin. Tämä kaikki on todellisuudessa kuitenkin pelkkää kauniiseen lahjapaperiin käärittyä häränkakkaa.

◈ Mutta aikuisuus puhuttelee uhria. Syntyy tunne, että 'nyt olen kohdannut sielunkumppanin, ihmisen, jonka kanssa saan rakastaa aikuisesti, tulla nähdyksi ja luoda ehyt suhde'.. Tilanteessa resonoi joko se, että narsistin uhri on turvattomuuden traumaa kantava, jolle 'vahva aikuinen' on turvasatama - tai se, että uhri kuvittelee kohdanneensa tasavertaisen aikuisen. Kun tähän vielä lisätään ne suloiset hetket, jolloin narsisti on 'hellyttävä kaltoinkohdeltu', herää uhrissa isällinen/äidillinen rakkaus; mikä onkaan lujempaa rakkautta kuin vanhemman rakkaus lastaan kohtaa!

◈ ..joten katastrofin ainekset ovat kasassa.

◈ Koska uhri on ankkuroitunut aikuisuuskokemukseen, tämä ei herää näkemään, että narsistin teot ja sanat alkavat pian olla keskenkasvuisen touhua. Narsisti rationalisoi ja argumentoi toimintansa kuin aikuinen - vaikka hän pyrkiikin todistamaan vain hänen sisäisen uhmaikäisen lapsensa vaatimukset: "MINÄ olen maailman napa, MINÄ olen oikeutettu kaikkeen, kukaan ei saa saada mitään, mitä MINULLA ei ole, VIHAAN ja KADEHDIN kaikkia - elleivät asiat mene MINUN ajatusteni mukaan, heittäydyn seljälleni parkumaan ja lyön muovitraktorilla kaikkia päähän!".

◈ Elämä narsistin kanssa on tätä: konfiktien kyllästämää draamaa, jossa narsisti antaa toisinaan uhrille hetkiä saada kokea olevansa hellyttävää esittävälle narsistille isä/äiti - tai kypsälle aikuiselle kypsä kumppani. Tämä on kuitenkin imurointia, alun rakkauspommituksen uusintaa, mikä sitouttaa uhria narsistiin yhä tiukemmin. Sen vuoksi käy niin, että uhrikin alkaa rationalisoida narsistin tuttirallin - sillä uhrin tavoitteena on jälleen tuo alun aikuisuuden illuusio.

◈ Todellisuudessa uhrikin taantuu siis narsistin tasolle. Tätä ei uhri luonnollisestikaan itsessään havaitse, koska uskomus aikuisuudesta ja silti niin hellyttävästä haavoittuvaisesta kumppanista on niin vahva.

◈ Se aikuisuus, jonka narsisti möi, ei ole tietenkään aikuisuutta, vaan päälleliimattua olevinaankypsyyttä - ja tämän vuoksi uhri on neuvoton siinä maailmassa, jossa vallalla on kulissiaikuisuus. Uhrissa myllää valtava ristiriita, sillä vaikka kuinka koettaa elää narsistin luoman aikuisuuden mukaan, ei vaan riitä. Ei tietenkään, koska narsisti on henkisesti parivuotias omatunnoton oman-navan-tuijottaja, joka on puettu aikuisen vetimiin.

◈ Tässä yksi syy, miksi uhri
➔ joko putoaa syvemmälle omaan turvattomuuteensa, sillä aikuiseksi luulemansa Elämänsä Rakkaus onkin tyranni
➔ tai koska vertaisekseen kuvittelemansa ihminen vetää uhrinkin itselleen vieraaseen uhmikäisen maailmaan, jossa todellinen aikuisuus ei vain toimi.

◈ Ei siis ihme, että narsistin uhri on tällaisen suhteen jälkeen aivan ulalla kaikesta, sisin on hätää ja avuttomuutta pullollaan. Joko hänen vanha tiedostamaton traumansa on ottanut vallan tai hänen aikaisempi aikuinen minä on revitty maan tasalle. Yhtä kaikki, käsillä on uusi aikuiseksi kasvun prosessi - ja se merkitsee kaikkien ikävaiheiden läpikäymistä henkisesti. Tämä on vähintäänkin hämmentävää, koska periaatteessa aikuisen on vaikea ymmärtää itsessään vellovia tunteita ja ajatusristiriitoja - mutta tämä kaikki selittyy sillä, että aikuista aikuista ei voi itsessään saavuttaa, ellei elä läpi uudelleen murrosikää. Sen kautta avautuvat itsenäisyys, kyky ottaa vastuuta elämästään, arvostaa muita, tietää kuka on.

◈ Tärkeää: tässä tragediassa ei ole mitään hävettävää. Ei ole uhrin vika, että häneen on joko jo lapsuudessa istutettu narsisteille altistava trauma tai muka-aikuinen narsisti söi uhrin sinänsä aikuisen minuuden ja tuuttasi sen tilalle hätääntyneen lapsen. Tietenkin näin kävi, koska narsisti projisoi eli heijastaa aina oman sisimpänsä hätääntyneen, avuttoman, kaltoinkohdellun lapsen ympärillä oleviin ihmisiin, jolloin näistä tulee sijaiskärsijöitä. Ja narsisti saa vahvistusta ajatukselleen: "MINÄ todellakin olen kaiken yläpuolella!".

◈ Näitä pohdintoja vasten ajattelen, että toipuminen narsistisesta ihmissuhteesta on ollut itselleni sisäisen äitini ja sisäisen lapseni keskinäistä kohtaamista; tämän sisäisen rakkaudellisen siteen voimin olen vahvoilla, sillä tuo äiti-lapsi-suhde ei kaipaa ulkopuolista isää/äitiä. Voin siis olla joko ensimmäistä kertaa elämässäni tai jälleen kerran sisältäpäin ohjautuva minä. ❐

____________________________________________


◈ Löydät kaikki videot TÄÄLTÄ >>
◈ Löydät FB-sivuston
TÄÄLTÄ >> 
Blogin kuvat: @kristinapaukshtite @pexels