Voiko narsistin lapsi tulla itselleen näkyväksi? (p)
Katri pohti Youtube-kommentissaan 'Eroon narsistiäidin vauriosta' -videon yhteydessä seuraavaa:
"Tämä on kyllä niin kipeä ja
vaikea asia, että tämän kanssa joutuu varmaan kamppailemaan koko elämänsä. Olen
miettinyt, että
1.) voiko oikeasti tulla itselleen näkyväksi, jos ei saa korjaavaa kokemusta
koskaan ulkopuolelta?
2.) toisaalta, voiko ulkopuolelta kukaan korjata sitä, että et itse näe itseäsi?"
- - -
❖ Katri on oikeassa, että jossain määrin kannamme lapsuudessa
meihin syntyneitä kipuja sisällämme läpi koko elämän, tunnistimmepa sitä tai
emme. Meissä kaikissa on hylkäämisen haava sisällämme, erikokoisina ja eri
tilanteissa syntyneitä, sillä eivät kenenkään ihmissuhteet elämän
alkutaipaleella ole olleet täydellisiä.
❖ Siksi olemme siis kaikki enempi vähempi näkymättömiä, mitä saatamme kompensoida
vaikkapa syrjään vetäytymisellä, 'kaikki ihan ok' -kilvellä ja/tai
voimallisella itsensä näkyväksi tekemisellä. Tai jollain muulla
turvamekanismilla.
❖ Hylkääminen on yksi ihmisenä olemisen kipupiste: me tulemme hylätyksi ja
hylkäämme. Se voi olla konkreettista toisen jättämistä oman onnen nojaan tai
syöpäsolun lailla nakertavaa pienieleistä kuten vaikenemista, poispäin
kääntymistä, virnettä, poistumista.. Se on oman riittämättömyyden siirtämistä
eteenpäin. Se on joko tiedostamatonta tai tiedostettua projisointia.
❖ Ihmiselo ei riitä näistä toipumiseen totaalisesti, koska matkan varrella koetut
uudet hylkäämiset, isot ja pienet, ylläpitävät tuota minäkuvaa rikkovaa
tunnetta: "Minut saakin hylätä, en ole rakkauden väärti." tai "Minuahan ei
jätetä, otan tilan vaikka väkisin!".
❖ Kaikki eivät koe tilannettaan ehkä näin voimalliseksi, että on alistuja
kaikessa tai tilaaviepä joka käänteessä, vaan se tulee ilmi joissakin tietyissä
tilanteissa triggeröiden meidät yksittäisillä elämänalueilla. Näistä akilleen
kantapäistä meidät tekee tietoiseksi viimeistään aikuisuuden narsistinen
ihmissuhde, mutta toki ne voivat eskaloitua muissakin tyrskyissä.
❖ Narsistisesta lapsi-vanhempi-suhteesta puhuttaessa yksi uhrin painolastin syy
on narsistin muuttumattomuus, jolloin asioita ei voi koskaan rakentavasti,
anteeksi pyytäen ja anteeksi antaen, käsitellä. Narsistivanhempi ei anna
koskaan korvaavia, korjaavia kokemuksia aiheuttamalleen riistolle, vaan on oman
vaurionsa vankilassa koettaen riistää vapauden muiltakin. Omilta lapsiltaankin.
Näin ollen lapsi ei tule ikinä isänsä tai äitinsä puolelta rakastetuksi - mikä
on kaamean suuren surun lähde.
❖ Eräs tapa viedä lapselta vapaus on estää tätä kasvamasta omaksi
itsekseen kokien olevansa tärkeä, arvokas ja rakastettu. Tämän tunteen
narsistivanhempi haluaa karsia lapsestaan jo lähtötelineisiin, koska se on uhka
narsistin omalle olemassaololle. Jos joku läheisistä on vahvalla minuudella
varustettu, narsistin sisäinen teljetty ja avuton lapsi pyrkii pintaan ja
illuusiominäkuvan valheellisuus on vaarassa paljastua. Tämä on narsistille siis
elämän ja kuoleman kysymys. Siksi hän pyrkii tappamaan lapsensa sisäisesti, ja
sitä myöten näkymättömäksi.
❖ Näkymättömyys on usein seurausta muistakin lapsuuden vaurioista kuin narsismista.
Pienen ihmisen elämässä on voinut tapahtua hylkääminen esimerkiksi jonkun
perheenjäsenen sairauden tai työpaineiden vuoksi, vanhempien omien dominoivien sisäisten
vaurioiden johdosta tai avioeron tähden. Nämä ovat omiaan jättämään lapseen
jäljen, jota tämä koettaa peitota, kieltää ja korjata hakien eheytymistä esimerkiksi
ripustautuen toisiin ihmisiin, ottamalla kaiken vastuun omille harteille,
yrittämällä täyttää korvaamattoman työntekijän mitan tai syyllistämällä
kaikesta kaikkea, mikä liikkuu.
❖ Tämä kaikki on muistutusta siitä, ettei narsistivanhemman lapsen tarvitse kokea
kipujensa kanssa yksinäisyyttä eikä outoutta, vaan eräänlaista lepoa siitä,
että me kaikki olemme loppujen lopuksi samassa veneessä. Vaikka vaikuttimet
voivat olla hyvinkin erilaiset, on hylkäämisen kokemus aina sama: se synnyttää
meihin sokeita pisteitä, tyhjiä aukkoja ja näkymättömyyttä. Näin kokiessamme dynamiikka ihmisten kohtaamisissa on jo lähtökohtaisesti
epätasapainossa.
❖ Voi käydä niin, että aivan kuin itse asettautuisimme itselle
tuttuun rooliin ja asemaan tajuamatta tätä itse - tai jokin toisessa ihmisessä
laukaisee meissä näkymättömyyden ja sen myötä itsellemme tyypillisen tavan
reagoida näkymättömyyteen. Tällöin ei ehkä ole mahdollista kokea tilanteita
korvaavina ja sitä myöten korjaavina.
❖ Kunnes. Kunnes alkaa tiedostaa oman
ahdistuksen alkulähteet, kykenee sanoittamaan, mistä näkymättömyys juontuu.
❖ Olen itsekin tajunnut vasta viime vuosina, että olen kantanut sisimmässäni jo
lapsuudesta saakka sellaista sinisyyttä, joka on ohjannut elämääni jopa niin,
että olen rikkonut itseni melkoisen säpäleiksi. Tuo kokemus kulminoituu yhteen
sanaan: olemattomuus. Olen tajunnut vanhoista pöytälaatikkokirjoituksistani,
että olen aina ajatellut alitajunnassani, etten ole oikeutettu olemaan
olemassa! Kun pohjalla on ollut tällainen vauvaikäisenä saatu vire, olen
ihmissuhteissanikin ollut joko näkymätön tai yli-innokkaan näkyvä. Pääosin
miellyttämällä, ostamalla muun muassa hirmuisella venymisellä ja joustamisella
paikkaani 'joukkueessa' - mutta myös kipakalla kivahtamisella hetkissä, jossa
koen, ettei antamaani panosta arvosteta. Minussa on ollut runsain mitoin
reaktiivisuutta.
❖ Vasta tuon olematon-sanan kautta pääsin purkamaan elämäni vyyhtiä siten, että oli mahdollisuus irrottautua tuosta väärästä uskomuksesta. Aloin terapiassa ymmärtää, miten tuo surullisuus on minuun tullut ja elämääni ohjannut. Nyt ongelma on kuitenkin nimetty, joten on mahdollisempaa tunnistaa, milloin tuohon kohtaan minussa osuu ja miksi. Siitä koituu mahdollisuus saada itsensä kasaan nopeammin - irrottautua minulle kuulumattomasta häpeästä ja olemattomuudesta.
❖ Katri on siinäkin oikeassa, että ilman korjaavia kokemuksia
on vaikea oppia olla olemassa ihmissuhteissa eli riittävän paljon ja riittävän
vähän näkyvänä - ja yksin ei olekaan tarkoitus toipua.
❖ Olen pohtinut tätä paljon ja koettanut sanoittaa sitä näin: kun on oikein
haavoilla, on tärkeää hakea hoivaa sellaisilta ihmisiltä, joilla on siihen
tahtotila ja eväät eli vertaistuki-ihmiset, lyhytterapia-ihmiset,
kokemusasiantuntija-ihmiset.. ja voimien pikkiriikkisen palauduttua
psykoterapiaihminen.
❖ Näillä ihmisillä on juuri se asenne, että haluavat ja osaavat olla antamassa
korjaavia kokemuksia. Tämä ei ole ripustautumista, vaan kanssaelämistä - koska
yksi korvaava ja korjaava kokemus on sekin, kun voi itsekin
vertaistukiryhmässä antaa toisille näkyväksi tulemisen kokemuksen. Tämä ei ole
vaatimus, vaan useimmiten luonnollinen seuraus siitä, kun saa itselleen
rakkaudellista huomiota. Etenkin narsistisen ihmissuhteen myötä sitä on saanut
kannettavakseen niin raskaan väärän uskomuksen, tyyliin 'Minusta ei ole
mihinkään, kukaan ei tarvitse minua, kaikilla on helpompaa ilman minua!', mikä
EI ole totuus, mutta vahvasti projisoineen toksisen henkilön aiheuttamaa
erheellistä vinoumaa uhrin minäkuvaan.
❖ Lähipiiriltä puolestaan on hyvä pyytää sellaista apua, johon voivat jotain
antaakin, kuten muuttoapua, taloudellista apua, ulkoilukaveria.. sellaisten
tavallisten asioiden kanssa. Jos odotamme ymmärrystä ihmisiltä, jotka eivät
ymmärrä, koska eivät yksinkertaisesti ymmärrä,
niin saatamme saada uuden hylätyksi tulemisen tunteen, kun ei tule nähdyksi. Olen
joskus puhunut videollakin tästä, että etsikäämme oikeaa apua oikeilta
ihmisiltä, ettei tule tällaisia surullisia kokemuksia lisää. Tosin saattaa
olla, että lähipiiristäkin löytyy vertaistukea, jolloin voi jakaa kokemuksia ja
tulla ymmärretyksi.
❖ Parisuhdekuvioissa rohkaisen lämmöllä malttamaan uuden suhteen kanssa pahimman henkilökohtaisen
kriisin pyörityksen keskellä siten, että saa oman prosessin tunnevuoristoradan
jälkeen analyyttisempään vaiheeseen ja nimenomaan narsismitietouden jälkeiseen
vaiheeseen, jolloin alkaa tulla tietoiseksi omien vaurioiden syntymekanismeista
konkreettisesti.
❖ Tällöin ei ala hakea liian tarvitsevasti vastausta
parisuhteesta, sillä silloin sitä on A.) altis narsistille, joka on
parantavinaan tai muulle hyväksikäyttöön taipuvaiselle B.) tai on niin
tarvitseva, että sitä hamuaa parisuhteessa kumppanista niin paljon voimaa,
huomiota ja turvaa, että tilanteen on vaara muuttua lapsi-vanhempi-suhteeksi
tai potilas-terapeutti-asetelmaksi. Se on omiaan tukahduttamaan potentiaalisenkin
suhteen nopeastikin, koska silloin kumppanille ei jää tilaa olla rikki omien
kokemustensa kanssa. Sellainen tilanne ei ole silloin korvaava eikä korjaava
kokemus kummallekaan.
❖ Jos kuitenkin on jo uudessa suhteessa, en tarkoita aiheuttaa syyllisyyttä, vaan
haluan rohkaista tiedostamaan tämänkaltaisen dynamiikan mahdollisuuden, ja hakemaan
edeltä mainituilta ihmisiltä tukea. Tällöin on mahdollisempaa, että ei vie
huomaamattaan vahingossa kumppaniltaan kaikkea voimaa ja itseltäänkin
mahdollisuutta korjaantua olemalla vastavuoroinen.
❖ Eli voiko ulkopuolinen korjata? Uskoakseni voi, sillä onhan
meihin osattu haavojakin tehdä ulkopuolelta. Siksi onkin tärkeää hakea ihmiskontakteja
terapeuttisessa mielessä, kuten mainittuja vertaistukea, lyhyt- ja psykoterapiaa
sekä kokemusasiantuntijoiden tietoa. Niissä suhteissa ei vaadita vielä itseltä mitään,
saa olla autettava - ja kuten sanottua: vertaistukiryhmässä, niin halutessaan,
myös auttaja ja rinnallakulkija kanssaihmisille.
❖ Työn me tietenkin teemme kukin itse sisällämme, mutta rakennuspuita ei suinkaan
tarvitse kaivaa itsestään, kun on jo valmiiksi tyhjä olo. Omalla kohdallani koin,
että olin sisäisesti kuollut, joten ei voisi ajatellakaan, että olisin koskaan
itse nostanut itseäni tuosta suosta.
❖ ..eli olen iloinnut kaikista niistä ihmisistä, jotka ovat
auttaneet vertaisryhmässä, kriisikeskuksessa, terveyskeskuksen psykologin
vastaanotolla, kokemusasiantuntijoiden ja ammattiasiantuntijoiden videoilla ja kirjoissa
sekä psykoterapiassa 3,5 vuotta. En olisi itsekseni toipunut. Kiitän tuesta heitä
siis.
❖ Itselleni isossa roolissa on ollut myös usko, jota ei tule tulkita missään
tapauksessa uskonnon harjoittamiseksi, vaan Jumala-suhteeksi, joka on antanut
hyväksytyksi tulemisen varmuuden ja näköaloja.
❖ Tervehtymisessä ja terveesti näkyväksi tulemisessa ei kokemukseni mukaan ole
oleellista epätoivoisesti koettaa saada jokaista epävarmuutta ja rikkonaisuutta
poistettua, vaan ennemminkin oppia elämään niiden kanssa. Kun tunnistaa omien triggereiden
aiheuttajia, on mahdollista saada nopeammin voimakkaat, jopa kaaokselliset
tunneryöpyt hallintaa, etteivät ne jää ikään kuin päälle.
❖ Meillä on siis jokaisella hylkäämisen haava sisällämme jonkinasteisena ja eri
syistä johtuen, joten voidaksemme olla ihmisiä kirjaimellisesti, on keskeistä
tunnistaa tämä tosiasia, että herää lähtemään työstämään sitä.
❖ Kun itsetuntemus
kasvaa, kasvaa myös uskallus olla terveesti näkyvänä ihmisenä eli
epätäydellisenä ja silti arvokkaana ja rakastettavana ilman, että matto lipsuu
alta pois heti, kun kohdalle osuu tuota merkityksellisyyttä epäilevä ihminen.
Tällöin ei tarvitse turvautua eristäytymiseen, vahingolliseen joustamiseen eikä
myöskään reaktiivisuuteen, vaan voi eriyttää itsensä toisten ihmisten
vaurioista ja olla itse itselleen näkyvä, silti tyrkyttämättä omaa olemistaan
toisten tontille. Sekä ymärtää paremmin omien ja toisten ihmisten rajat: mihin
toinen ihminen päättyy ja mistä minä alan. ❐
➤ Voit kuunnella tämän blogin podcastina 'Narsisti vs. Minä' -kanavalla TÄÄLLÄ >>
🔸 Samoja
teemoja myös näillä 'Narsisti vs. Minä' -kanavan (Youtube) videosoittolistoilla:
✦ Podcast: Eroon narsistiäidin vauriosta [narsistin uhrin kokemuksia] + Kirsin kommentti. >>
✦ Narsistivanhempi & outo perhedynamiikka. >>
✦ Kuinka narsistivanhempi vaurioittaa lastaan - kuinka vaurio näkyy aikuisuudessa? >>
✦ "Kuinka katkaisen suhteen narsistivanhempaani?" >>
✦ Miksi narsistinen ihmissuhde on niin musertava? >>
✦ Kuinka narsistin uhri voi tulla toimeen oman vihansa kanssa? >>
✦ Kun narsistin uhri astuu ulos narsistin maailmasta.. >>
✦
Artikkeli: Narsistin uhrin toipuminen. >>
✦
Podcastina artikkeli: Narsistin uhrin toipuminen. >>
✦ Narsistin uhri: "Psykoterapia päättyi - mitä jäi käteen?" >>
✦ Podcast: Narsismi pähkinänkuoressa. [artikkeli] >>
✦ Narsistin anatomia. >>
✦ Mitä narsisti pelkää? >>
👉 KAIKKI 'Narsisti lapsuuden perheessä.' -videot >>
'Narsisti vs. Minä' -kanava, Youtube >>
'Narsisti vs. Minä' -sivusto, Facebook >>
Kuvat: @yankrukov @marselhasanllari
@pexels